Mitä laboratoriotulokset kertovat?

3-6 kuukauden välein otettavat

Verensokeri

B-GHbA1c eli sokerihemoglobiini kuvastaa keskimääräistä verensokeritasoa edeltävien 4-8 viikon aikana. Sokeria takertuu hemoglobiinimolekyyliin sitä enemmän, mitä korkeampi verensokeri on.
Tavoite: 6,5-7,5 % diabetestyypistä ja hoitomuodosta riippuen (vastaa verensokeritasoa 8-10 mmol/l)

Vuosittain tai tarvittaessa otettavat

Munuaisten toiminta

P-Krea (tai S-Krea) on munuaisten toimintaa mittaava verikoe. Arvo nousee munuaisten vajaatoiminnassa ja iän myötä. Myös lihasmassa ja verenpainelääkitys saattavat nostaa arvoa.
Viitearvo: miehillä alle 115 mikromoolia/l (µmol/l), naisilla alle 100 mikromoolia/l

Veren albumiini-nimisen valkuaisen vähäinen erittyminen virtsaan eli mikroalbuminuria kertoo alkavasta häiriöstä munuaisten toiminnassa. Yleensä häiriö korjaantuu tai sen eteneminen pysähtyy tehokkaalla sokeritasapainon ja verenpaineen hoidolla. Mikroalbuminurian syy saattaa olla muukin kuin diabetes, ja siksi poikkeava tulos on aina tarkistettava.

U-Alb/Krea määrittää albumiinin määrän kertavirtsanäytteessä.
Viitearvo: miehillä alle 2,5 mg/mmol, naisilla alle 3,5 mg/mmol

nU-Alb (tai cU-Alb) on tarkempi tutkimus, jossa albumiinin määrä tutkitaan vähintään kuuden tunnin aikana kerätystä yövirtsasta.
Viitearvo: alle 20 µg/min (mikrog/min)
Mikroalbuminuria: 20-200 µg/min
Diabeettinen munuaissairaus: yli 200 µg/min

dU-Alb-Mi albumiinin määrä määritellään koko vuorokauden aikana kerätystä virtsasta.
Viitearvo: alle 30 mg/vrk Mikroalbuminuria: 30-300 mg/vrk

dU-Prot kertoo virtsan kokonaisvalkuaisen määrän (g/vrk).

Lipidit eli rasva-arvot

fS-Kol kertoo kokonaiskolesteroliarvon. Veren korkea kolesterolipitoisuus altistaa valtimonkovettumataudille eli ateroskleroosille.
Tavoite: alle 4,5 mmol/l

fS-Kol-HDL kertoo nk. hyvän kolesterolin pitoisuuden veressä. Korkea pitoisuus suojaa sydänsairauksilta, sillä HDL kuljettaa kolesterolia pois verisuonista.
Tavoite: miehillä yli 1,1 mmol/l, naisilla yli 1,3 mmol/l

fS-Ko l-LDL kertoo haitallisen LDL-kolesterolin määrän. LDL kuljettaa kolesterolia suonten seinämiin.
Tavoite: alle 2,5 mml/l

fS-Trigly kertoo veren triglyseridirasvan pitoisuuden.
Tavoite: alle 1,7 mmol/l

Sydän

Ekg (elektrokardiografia) eli sydänfilmi tutkitaan 1-5 vuoden välein. Siinä voidaan todeta muun muassa rytmihäiriöitä tai mahdollisesti aiemmin sairastettu sydänveritulppa. Kun potilaalla on rintakipuja, sydänfilmi tutkitaan rasituksen yhteydessä polkupyöräergometrillä.

Muutaman vuoden välein tai tarvittaessa otettavat

Kilpirauhasen toiminta

S-TSH on aivolisäkkeestä erittyvä kilpirauhasen toimintaa säätelevä harmoni. Tutkimus seuloo kilpirauhasen toimintaa. Arvo on koholla kilpirauhasen vajaatoiminnassa ja laskee liikatoiminnassa.
Viitearvo: 0,2-4,0 mU/l

S-T4v on vapaan kilpirauhashormonin pitoisuus. Vajaatoiminnassa se on matala, liikatoiminnassa koholla. Pitoisuutta seurataan kilpirauhashormonilääkityksen yhteydessä.
Viitearvo: 9-20 pmol/l

Keliakia

S-TGA on vasta-ainetutkimus, jolla seulotaan keliakiaa yleensä tyypin 1 diabeetikoilta. Diagnoosi on varmistettava mahalaukun tähystyksellä tai kapselilla otettavalla koepalalla.

Tarvittaessa otettavat

Verensokeri

P-Gluk kertoo plasman sokeripitoisuuden eli verensokeriarvon. Omaseurantaan tarkoitetut verensokerimittarit ilmoittavat tuloksen plasma-arvona

fP-Gluk on paastoverensokeri. Viitearvo: 4-6 mmol/l

  • kun arvo on yli 7 mmol/I, tulos viittaa diabetekseen
  • kun arvo on 6,1-6,9 mmol/I, kyseessä on kohonnut paastoverensokeri, ja tällöin suositellaan sokerirasituskoetta ellei tutkittavalla vielä ole diabetesdiagnoosia

Pt-Gluk-R1 on kahden tunnin glukoosirasituskoe. Ensin mitataan paastoglukoosi, sitten tutkittava juo 75 grammaa glukoosia ja kahden tunnin kuluttua veren glukoosipitoisuus mitataan uudelleen.

Viitearvo kahden tunnin kuluttua on alle 7,8 mmol/I

  • kun kahden tunnin arvo on 7,8-11 mmol/l, kyseessä on huonontuntun sokerinsieto
  • kun paastoverensokeri on yli 7 mmol/l ja/tai kahden tunnin arvo yli 11 mmol/l, kyseessä on diabetes

fS-C-Pept eli C-peptidi erittyy haiman beetasoluista yhtä aikaa insuliinin kanssa ja sen pitoisuus veressä kuvastaa haiman kykyä erittää insuliinia. Matala arvo viittaa insuliinin puutokseen ja korkea arvo insuliinin vaikutuksen heikkenemiseen. Tämän tutkimuksen tuloksen merkityksen tulkitsee tutkittavan hoitava lääkäri.

S-GadAb määrittää GAD-vasta-aineiden pitoisuuden veressä ja kertoo mahdollisesta autoimmuunitulehduksesta haimassa. Kohonnut arvo viittaa tyypin 1 diabetekseen, mutta matala arvo ei täysin sulje pois tyypin 1 diabetesta, koska autoimmuunitulehdus voi olla tutkimushetkellä jo rauhoittunut. Tutkimuksen tuloksen merkityksen tulkitsee hoitava lääkäri.

Muita yleisiä laboratoriotutkimuksia

S-Alat on maksan toiminnan herkkä mittari. Entsyymin määrää veressä tutkitaan rasvamaksan seurannan sekä diabetes- ja kolesterolilääkityksen yhteydessä. Arvo kohoaa usein myös runsaan alkoholinkäytön yhteydessä.

Viitearvo: miehillä 10-50 U/I, naisilla 10-40 U/l (arvot saattavat vaihdella huomattavasti eri laboratorioissa)

S-K viittaa kaliumiin, joka on elimistön tärkeimpiä suoloja. Arvo voi laskea oksennus- ja ripulitautien sekä nesteenpoistolääkityksen yhteydessä. Jotkut verenpainelääkkeet saattavat nostaa arvoa. Sekä korkea että matala kaliumpitoisuus altistavat sydämen toiminnan häiriöille ja lihasheikkoudelle.
Viitearvo: 3,7-5,3 mmol/l

B-La mittaa laskoa, jota kutsutaan myös senkaksi. Se kohoaa monissa kroonisissa tulehduksellisissa tiloissa ja muun muassa iän myötä.
Viitearvo: 1-10 mm, yli 60-vuotiailla 1-20 mm

B-PVK on pieni verenkuva, josta nähdään muun muassa hemoglobiinin, valkosolujen ja verihiutaleiden määrä.

P-CRP on herkkä äkillistä tulehdusta kuvaava verikoe. Se mittaa C-reaktiivisen proteiinin määrää, joka kohoaa yleensä voimakkaammin bakteeri- kuin virustautien yhteydessä.
Viitearvo: alle 10 mg/l

PLV tarkoittaa puhtaasti laskettua virtsaa. Diabeetikoilla on kohonnut riski virtsatietulehduksiin. Puhtaasti lasketusta virtsasta stixeillä eli tikuilla tehdyn esiseulonnan perusteella tehdään tarvittaessa bakteeriviljely.

Lähteet:

  • Terveyskirjasto. www.terveyskirjasto.fi
  • Lääkärin käsikirja 2006, Kustannus Oy Duodecim 2006
  • Diabetes-kirja, Kustannus Oy Duodecim ja Diabetesliitto 2006

Hyvä tietää

Verikokeissa etuliite kertoo tarkammin, mistä näyte on otettu:

  • B (blood) kokoverinäyte
  • P plasmasta tutkittu näyte
  • S seerumista tutkittu näyte
  • f (fasting) -etuliite tarkoittaa paastoverinäytettä
    • tällaista tutkimusta ennen ei saa syödä eikä juoda energiapitoisia juomia kymmeneen tuntiin
    • tyypin 1 diabeetikon ei yleensä tarvitse olla ravinnotta kuin poikkeustapauksissa
  • U-etuliite tarkoittaa virtsanäytettä

Voiko tuloksiin luottaa?

Virheitä verikokeissa saattavat aiheuttaa muun muassa tupakointi, ennen tutkimusta nautittu kahvi tai tee, poikkeava fyysinen rasitus tai sairaus. Myös tekninen laboratorio on mahdollinen. Jos tulos on poikkeava, se on aina hyvä tarkistaa uudella tutkimuksella. Viitearvot ovat laboratoriokohtaisia. Viitearvot vaihtelevat joskus myös tutkimusmenetelmän tai tutkittavan iän tai sukupuolen mukaan. On hyvä muistaa että tilastomenetelmien vuoksi noin viisi prosenttia tutkittavista saa poikkeavan eli normaalia korkeamman tai matalamman laboratoriotuloksen ilman varsinaista häiriötä tai sairautta. Poikkeavan tuloksen merkityksen tulkitsee aina lopulta hoitava lääkäri.